Oikein lämminhenkistä ja (aurinkoista) syyskesän päivää teille kaikille. Ja tervetuloa minunkin puolestani nauttimaan yhteisestä kylä- ja toripäivästä.Suuri kiitos kaikille Raahen Kylien Tori -tapahtuman järjestäjille. Olette jälleen kerran osoittaneet aktiivisuudellanne ja työllänne, että Raahen kylissä ja asukasyhdistyksissä sekä varsinkin niiden asukkaissa on voimaa ja talkoohenkeä.Kuten kaupungit, niin myös kylät muuttuvat ajan kuluessa. Perinteiset maatalouteen ja metsätalouteen keskittyneet kylät kokivat suurimman muutoksensa vahvan teollistumisen ja palveluelinkeinojen nopean kasvun myötä. Työ ja koulutus houkuttivat ihmisiä siirtymään kylistä kaupunkeihin. Ja toisaalta yhä koneistuneempi maatalouskin vähensi työntekijöiden tarvetta maaseudulla. Vaikka sotien jälkeen maaseutukylien autioituminen vilkastui entisestään, niin nykyisin voidaan nähdä myös muuttoliikettä kaupungeista takaisin maaseudulle. Varsinkin pitkän työuransa päättäneet eläkeläiset haluavat usein palata synnyinsijoilleen nauttimaan kiireettömistä eläkepäivistä. Myös lapsiperheet rakentavat mielellään kotinsa kaupunkitaajamien ulkopuolelle, mutta kuitenkin kohtuullisten välimatkojen päähän palveluista ja työpaikasta.Kaupunkien keskustojakin on haluttu muuttaa suurten kerrostalojen betoniviidakosta ja urbaanisesta kaupunkimiljööstä enemmän matalien kerrostalojen ja vehreiden puistojen saarekkeiksi.
Myös kaupungin keskustassa arvostetaan yhä enemmän asuinalueen kauneutta ja rauhallisuutta. Niin liikunta- kuin kulttuurielämänkin tarjoamat mahdollisuudet ja palvelut koetaan tärkeinä.
Meidän merellisessä Raahessamme on keskustan kehittämiseen viime vuosina satsattu paljon resursseja ja se myös näkyy kaupunkikuvassamme. Olemme saaneet kiitosta sekä alueen asukkailta että ulkopaikkakuntalaisilta. Viime kesänä ystäväni Helsingistä totesi kävelykierroksellamme, että kylläpä tämä Raahe on muuttunut takavuosista ja vieläpä parempaan suuntaan.
Mutta idyllisen, kauniin ja toimivan kaupungin sydämen lisäksi, meidän tulee huolehtia myös taajaman ulkopuolisten asuinalueiden tarpeista ja kehittämisestä.
Raahessa kylien koko, väestörakenne, sijainti ja yritystoiminta vaihtelevat. Näin ollen myös kylien tarpeet ja vaatimukset poikkeavat toisistaan.Jokaisella asuinalueella ja kylällä tulisi olla oma kehityssuunnitelma, jonka sisällön asukkaat itse ovat määrittäneet. Usealla kylällä onkin jo laadittuna kyläsuunnitelma, jossa kylän vahvuuksia, heikkouksia ja tulevaisuuden suunnitelmia tarkastellaan.
Kylien tarjoamia yrityspalveluja, matkailu- ja virkistysmahdollisuuksia halutaan kehittää ja monipuolistaa. Erilaiset projektit ja hankkeet rahoituksineen mahdollistavat useiden ideoiden toteuttamisen ihan käytännön tasolla. Monet alueemme kylät ovatkin kiinnostuneita olemaan mukana erilaisissa pilottihankkeissa. On kuitenkin muistettava, että rahoitus ja suunnitelmakaan eivät yksinään riitä hankkeen toteuttamiseksi, vaan tarvitsemme tekijöitä, niitä uutteria, vapaaehtoisia miehiä ja naisia, jotka talkoohengellä ja aktiivisuudellaan toteuttavat joskus mahdottomiltakin kuulostavat hankkeet.Tämä ihmisten talkoovoima ja yhtenäisyys näkyy tänään täällä Raahen Kylien Tori -tapahtumassa. Samoin asukkaiden sisukkuus ja tekemisen meininki tulee hyvin esille eri asuinalueiden ympäristössä. Puuhamiehet- ja naiset ovat rakentaneet laavuja, kierrätyspisteitä (tai ekopisteitä), makkaranpaistopaikkoja, grillikotia, latuverkostoja, linja-autopysäkkien katoksia, postilaatikoiden katoksia jne. Puhumattakaan niistä lukuisista maisemanparannus talkoista ja toimintapäivistä, joissa asukkaat ovat aktiivisesti vuodesta toiseen mukana. Kyläpäivät eivät toki ole maaseutukylien etuoikeus, vaan kaupunkialueen eri asukasyhdistykset ovat myös järjestäneet säännöllisesti alueensa asukkaille koko perheen tapahtumapäiviä. Tällaiset tapahtumat ovat usein vakiintuneet ajan myötä ja niiden merkitys yhteisöllisyyden ylläpitäjänä on vain kasvanut vuosi vuodelta.
Yhdistykset ovat nykyisin myös tiedottamisessa mukana. Kotisivujen, jäsenkirjeiden, paikallislehden ja perinteisten ilmoitustaulujen kautta asukkaille kerrotaan tulevista tapahtumista ja kokouksista ja ajankohtaisista asioista. (Esimerkkinä Piehingin kyläyhdistyksen aktiivisuus haja-asutusalueen jätevesiasetuksen vaatimista toimenpiteistä kiinteistöillä. Tiedote löytyy nettisivuilta ja on jokaisen vapaasti hyödynnettävissä.)Vaikka on toisaalta oikeutettua vaatia asukkaita aktiivisuuteen ja omatoimisuuteen, niin kaikkea vastuuta kylien ja asuinalueiden kehittämisestä ei voida siirtää sen asukkaille. Myös kaupungin toiminnalta voidaan vaatia tasapuolisuutta eri asuinalueiden tarpeiden huomioimisessa ja määrärahojen jakautumisessa. Varsinkin julkisten rakennusten kunnossa pitämisestä ovat vastuussa ensisijaisesti kiinteistöjen omistaja eli kaupunki, vaikka toki käyttäjienkin on omalla toiminnalla huolehdittava tilojen oikeasta käytöstä.
Kaikkien kaupungin koulujen, päiväkotien, vanhainkotien tai vapaa-ajan kiinteistöjen korjauksista ja sisäilmanlaadusta pitää pystyä huolehtimaan. Korjauskohteet tulisi selvittää hyvissä ajoin ja peruskorjaukset pitäisi tehdä ennen rakennuksen totaalista sairastumista. Valtion avustuksia haetaan jo nyt aktiivisesti, mutta valitettavasti sieltä tippuu hyvin niukasti tukea esimerkiksi koulujen saneerauksiin. Valtio voisi perustaa erillisen kyläkoulujen peruskorjausrahaston, sillä nimenomaan koulun toiminnan jatkuminen on elintärkeää koko kylän tulevaisuuden kannalta. Koulu merkitsee kyläläisille paljon muutakin kuin vain turvallista ja viihtyisää opinahjoa. Koulun tilat toimivat usein kerhojen, juhlien ja leikkien tapahtumapaikkana. Koulun piha voi olla asuinalueen ainoa "leikkipuisto" ja pelikenttä ja sekin voi olla talkoilla rakennettu ja hoidettu.Jokainen maksaa veroja ja veroluonteisia maksuja asuinalueestaan riippumatta, joten kuntalaisella on täysi oikeus myös vaatia jotain näkyvää asuinalueensa hoitoon. Liian usein muutoin viihtyisän ja väkirikkaan kylän kohtaloksi tulee julkisten rakennusten sekä tiestön rapistuminen.
Kuinka pieni kyläyhteisö voisi pelastaa sen ainoansa, joka yleensä on erittäin suuren korjaustarpeen kourissa kärvistelevä kyläkoulu? Mistä saataisiin määrärahat ja tahtotila sellaisen rakennuksen korjaamiseksi, jonka kunnon paljastaa pelkkä ihmisen nenällä tehtävä hajuanalyysi? Myös kyläkoulujen ympäristö, turvallisuus ja ekologisuus ovat usein kaukana nykyajan kriteereistä. Onpa joku virkamies koettanut viedä kyliltä latujen ja jääkiekkokaukaloiden ylläpitämiseen tarkoitetut vähäiset, mutta sitäkin tarpeellisemmat, määrärahatkin.
Aina vain niukemmista investointirahoista kilpailevat yhä useammat perusparannuskohteet ja uudishankkeet. Eipä siis ihme, että tarpeelliset ja kiireellisetkin remontit jäävät vuosi toisensa jälkeen odottelemaan niitä parempia aikoja ja talouden elpymistä. Rahaa ei tietenkään tyhjästä nyhjäistä ja tämänkin vuoden investoinnit on velkarahalla katettu.
Moni meistä kuntapäättäjistä toivoo, että valtion tuki kunnille juuri näihin äärimmäisen tarpeellisiin ja työllistäviin investointihankkeisiin kasvaisi.Kaikki kyläläiset eivät halua sitoutua jatkuvaan talkootyöhön tai viikoittaiseen kerhotoimintaan. Osa jättää jopa muuten kiinnostavat kokoukset ja kehittämisillat sen vuoksi väliin, että he pelkäävät tulevansa "pakotetuiksi" tai "ylipuhutuiksi" johonkin tehtävään. Vaikka kylien aktiiviporukkaan kaivataan usein uutta väkeä mukaan, niin ketään ei tietenkään mihinkään pakoteta. Asuinalueensa kehittämiseen voi meistä jokainen osallistua monella eri tavalla, jokainen omien mahdollisuuksiensa, osaamisensa ja aikansa puitteissa. Yksi haluaa rakentaa, toinen suunnitella. Kolmas haluaa toimia lasten- ja nuorten kerhojen vetäjänä ja neljäs on kunnostautunut leipomaan kyläyhdistyksen tilaisuuksiin ja myyjäisiin. Tärkeintä on kuitenkin meidän oma asenteemme kylää, sen ympäristöä sekä sen asukkaita kohtaan.Asuinalueiden palveluissa on suuria eroja, mutta tuskin kukaan edes odottaa, että maalla olisi samanlaiset palvelut kuin kaupungissa. Kylien asukkaat eivät uskalla paljon uusia asioita toivoa, vaan keskittyvät yleensä jo olemassa olevien palveluiden kuten joukkoliikenteen, koulun, kaupan, päivähoidon tai vanhainkodin säilyttämiseen. Erikseen voi olla liikenneturvallisuus ja kansanterveyden edistämiseen liittyviä hankesuunnitelmia myös kaupungin ulkopuolisilla asuntoalueilla ja hyvä niin.Kaupungilla asuessani olin iloinen palveluiden läheisyydestä. Silloin toimi asuinalueellani kirjasto, neuvola ja seurakunnan päiväkerho. Myös leikkikenttä, lenkkipolut, hiihtoladut, koulu, grilli, kioski ja kauppa sijaisivat melkeinpä ulko-oven takana. Keskustaan pääsi kauppa-, pankki-, apteekki ja muillekin asioille kävellen tai pyöräillen. Työmatkakin oli vain noin puolitoista kilometriä. Lisäksi jäähalli, urheilukenttä, uimahalli ja liikuntahalli sekä monet muut liikuntapalveluita tarjoavat yritykset sijaitsivat kivenheiton päässä.
Silti väitän, että vaikka palvelut kaupungissa ovat runsaat ja että tekemistä ja harrastuksia löytyy iästä, koosta ja sukupuolesta riippumatta, niin varmasti myös kaupungin lähiöissä ja keskustassa on ihmisiä, jotka kokevat palvelut puutteellisiksi. Ja vaikka palvelut toimisivatkin, niin saattaa olla yksittäisiä huolen aiheita kuten pyöräteiden hiekoitus talvella ja asuinalueen yleinen turvallisuus.Ja kyllä myös kaupungissa kiinteistöjen ja tiestön kunto puhuttavat. Ei kukaan halua lapsiaan homeiseen päiväkotiin tai ylisuureen iltapäiväryhmään asui sitten missä päin kaupunkia tahansa.
Meillä on siis loppujen lopuksi samanlaisia toiveita ja odotuksia asuinalueemme suhteen. Siellä missä on kotimme siellä on sydämemme.Toivon, että myös tulevaisuudessa huolehdimme kylistämme ja koko kaupungistamme yhteisvoimin, kukin oman toimintansa kautta. Roskan saa nostaa maasta, vaikka sitä ei olisi itse pudottanutkaan ja saapi sitä omaa kyläänsä kehuakin, jos kehumisen aihetta ilmenee. Keskitetään maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelun sijasta huomio kokonaisuuteen, koko kaupungin ja varsinkin sen jokaisen asukkaan hyvinvoinnin parantamiseen.
Lopuksi pyydän jokaista miettimään yhtä ainoaa asiaa oman asuinalueensa tai kylänsä puolesta, jota ei vaihtaisi mistään hinnasta pois. Sitä yhtä asiaa, joka ehkä oli syy siihen, että valitsit juuri kyseisen paikan asuinpaikaksesi tai ehkä se on asia, jota ilman asuinalueesi ei tulisi toimeen.
Toivottavasti jokaiselle tuli jokin asia mieleen.
Lopuksi arvoisat läsnäolijat lausun vielä lyhyen omaa tuotantoani olevan runonpätkän:"Sama aurinko meille kaikille paistaa,
sama tuuli poskeamme kutittaa,
samanlaisia unelmia sydämemme kantaa,
samanlaisia murheita elämä eteemme antaa.
Tartu kätehen ja purista hiljaa,
yhdessä käymme elämän siltaa.
Kotiinne toivotan kaikille onnea ja rauhaa,
sillä sieltä kaikki hyvyys alkaa. "Kiitos.